Mitä animea lapseni voisi katsoa?

Kun lapsi kiinnostuu animesta, vanhemmat voivat löytää itsensä kysymässä: “Mitä animea lapseni voi katsoa?” Aihe on ummikolle haastava, sillä anime-sarjoja on tuhansia, ja niistä osa on suunnattu lapsille, osa aikuisille ja osa nuorille.

Jos sopiva sarja löytyy, voi sen tarkistaminen olla vaikeaa tai mahdotonta. Sarjoissa on helposti yli 50 jaksoa ja monesti niistä on tehty myös elokuvia tai muita erikoisosia. Sarjat usein myös kehittyvät ja rauhallisena alkanut sarja voi muuttua rajuksi tai alussa olleet elementit voivat muuttua tai kadota kokonaan.

Tässä juttusarjassa esitellään lyhyesti erilaisia sarjoja ja kerrotaan lyhyesti suosituksia tai varoituksia niihin. Suoranaisia ikärajoja ei anneta, koska käytännössä kaikki anime-sarjat tippuvat Suomessa K-12 -ikärajaan. Ikäraja ei myöskään huomioi kulttuurillisia eroja tai sarjan varsinaisia teemoja.

Sarjat käsitellään kolmen kohdan perusteella:
– Pelottavuus
– Moraali
– Feminismi

Pelottavuus käsittelee sarjan pelottavia elementtejä: väkivaltaa, ahdistavia tilanteita, musiikkia, äänitehosteita, eläimiin tai lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ym.
Moraali käsittelee sarjan moraalista puolta: tappaako hyvis vihollisia tunteettomasti? Asettuuko sarja kiusatun puolelle? Kuoleeko sarjassa viattomia sivustakatsojia?
Feminismi käsittelee kulttuurieroja, jotka suomalaisen katsojen voi olla hankala huomata tai jotka voivat järkyttää. Onko sarjassa seksuaalista ahdistelua tai raiskauksia humoristisina kohtauksina? Hyväksytäänkö sankareiden tekemä ahdistelu? Onko sarjassa taustaelementti, joka tekee sarjasta sopimattoman lapsille (esim. haaremisarja)?

Yleisiä kysymyksiä

Mitä on anime? Mitä on manga?
Anime on piirrettyjä, manga on sarjakuvaa.

Miksi anime-sarjojen tyyli saattaa heitellä sarjan sisällä niin paljon? Anime voi alkaa pelottavana ja muuttua sitten hauskaksi tai paljon alastomuutta sisältävä sarja voi olla todella lapsellinen?
Syynä tähän on japanilainen julkaisutyyli. Suurin osa animesta pohjautuu manga-sarjakuviin. Sarjakuvat ilmestyvät tavallisesti kerran viikossa tai kuukaudessa isoissa kokoelmalehdissä. Jokaisessa lehdessä on mukana arvostelulomake, jonka lukijat voivat täyttää ja äänestää suosikki- ja inhokkisarjojaan. Jos sarja saa paljon hyvää palautetta, se voi jatkua vuosikymmeniä. Jos taas sarja saa huonoa palautetta, kustantaja voi lopettaa sen jopa parissa viikossa.

Tämä aiheuttaa sarjan tekijälle valtavat paineet saada sarjalleen lukijoita ja faneja: vaikka olisit suunnitellut tarinaasi vuosia, jos se ei löydä lukijoitaan muutaman kuukauden aikana, se tulee päättymään kesken. Koska monia lehtiä lukee laajan ikäkaartin yleisö (10-16-vuotiaat), voi tekijä yrittää vedota johonkin tiettyyn ikäryhmään – tai tehdä hakuammuntaa kaikkialle saadakseen sarjalle mahdollisimman laajan lukijakunnan. Tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäiset osat voivat sisältää hyvin sekaviakin elementtejä: pieruhuumoria, paljasta pintaa, poikarakkautta, kauhua… Kun sarjan fanikunta on selvillä, tekijä voi keskittää huomionsa tarinan suosituimpiin elementteihin ja jättää ei-toivotut elementit pois.

Esimerkiksi:
Yu-Gi-Oh! -sarja käsitteli alunperin kaikenlaisia uhkapelejä sisältäen niin panttivankitilanteita kuin vihollisten mielen tuhoutumista ja keskittyi vasta myöhemmin lasten/nuorten keräilypelikortteihin.
Hopeanuolen (Ginga Nagareboshi Gin) piti alunperin kertoa Daisuken ja karhukoira Ginin kasvutarina. Kun sarja tuli lopetusuhan alle, viimeisenä yrityksenä sarjan tekijä laittoi koirat puhumaan. Tämä vetosi yleisöön ja ihmishahmojen rooli leikattiin minimiin.
Dragon Ball kertoi aluksi Son Gokun seikkailuista ja sisälsi paljon pieru/pissa-kakkahuumoria. Lopetusuhan alla ja uusien ideoiden puutteessa tekijä otti sarjaan mukaan taisteluturnauksen, jonka jälkeen Dragon Ball alkoi keskittyä taisteluihin.
Narutossa oli mukana aluksi paljon nuoria lapsihahmoja (7-10-vuotiaita), mutta sarjan saadessa jalansijan, lapsihahmot jäivät pois sarjasta.

Jos haluaa lukea sarjan, jossa tekijä koettaa saada selville kohdeyleisöään ja houkutella paljon lukijoita sarjan alussa, kannattaa tutustua Naruton tai Soul Eaterin ensimmäiseen osaan.

Minkä takia lapsi tai nuori tahtoo katsoa animea?
Liittyen yllä mainittuun julkaisutyyliin, anime-sarjat myös keskittyvät juuri siihen, mistä katsojat ovat kiinnostuneita: sarja, joka ei tarjoa lukijoilleen sitä, mitä he tahtovat, ei menesty. Länsimaissa fanien ääni jää kauemmas ja kestää usein jopa vuosia, että julkaisujen tyyli vaihtuu.

Yksi viehätyksestä on myös se, että monet sarjat on suunnattu tarkasti tietylle kohdeyleisölle: jos tahtoo nähdä taikatyttöjä, sarjassa on vain taikatyttöjä. Jos tahtoo nähdä taisteluita, on taistelusarjoja. Jos tahtoo huumorisarjan, löytyy vain huumoria. Koska Japani on markkina-alueena laaja, monet tekijät uskaltavat tehdä sarjoja hyvinkin tarkalle kohdeyleisölle. Esimerkiksi urheilusarjoja löytyy lentopallosta, taitoluistelusta, kilpauinnista, rugbysta, mäkihypystä, pyöräilystä, pesäpallosta, jalkapallosta, nyrkkeilystä, autourheilusta…

Tämän lisäksi myös piirrostyyli vetoaa nuoriin. Länsimaisissa viikottain ilmestyvissä piirretyissä piirrostyyli on usein joko yltiörealistinen tai todella tyylitelty. Anime tippuu tyylissä tähän väliin ja tekee näyttäviä hahmoja, jotka ovat söpöjä, karuja, kauniita tai komeita. Ja vaikka monet hahmot ja sarjat saattavat ensi vilkaisulla näyttää samalta, useimmissa on omat uniikit piirteensä.

Etenkin lapsia kiehtoo sarjojen väkivalta ja rajut toimintakohtaukset. Suurin osa länsimaisista piirroselokuvista tulee USA:sta, jossa verinen väkivalta piirretyissä on tabu. Animessa taas hahmot haavoittuvat ja loukkaantuvat enemmän tai vähemmän realistisesti. Hahmot myös kuolevat melko monessa sarjassa.

Tämän lisäksi anime ottaa lähes aina katsojansa vakavasti. Etenkin nykyisin monissa länsimaisissa sarjoissa tilanteen ollessa naurettavan ylilyövä, siitä tehdään läppää jo elokuvan aikana eikä anneta katsojien nauttia joko tilanteen naurettavuudesta tai eeppisyydestä. Anime-sarjat ottavat itsensä lähes aina vakavasti, vaikka tilanne olisi miten absurdi.

Monesti nuoret myös vain sattuvat pitämään piirretyistä hahmoista enemmän kuin näyttelijöiden tekemistä elokuvista/sarjoista.

Millaisille kohdeyleisöille animea tehdään eniten?
Animen kohdeyleisöt:

Shounen
Shounen tai shonen = nuori poika eli 12-16-vuotiaat pojat. Useimmiten huumori (Saiki K), taistelu (Demon Slayer, Jujutsu Kaisen, Naruto, My Hero Academia), urheilu (Haikyuu!!, Blue Lock) tai romanssi (Your Lie in April). Nimestä huolimatta lähes puolet Shounen-sarjojen seuraajista on tyttöjä. Shounen-sarjoissa on usein jatkuva juoni eli sarjaa ei voi katsoa yksittäisinä jaksoina.
Seinen
Seinen = nuori, aikuinen mies. Seinen-sarjat sisältävät hyvin sekalaisen setin sarjoja. Mukana on raakoja, väkivaltaisia sarjoja (Berserk, Vinland Saga), psykologisia (Monster), fan servicea (Ikki Tousen, To Love Ru), moe’a (K-on!, Yuru Camp), shounenia (Attack on Titan) ja kaikkea siltä väliltä.
Shoujo
Shoujo tai shojo = nuori tyttö. Nuorille tytöille suunnattuja sarjoja, joissa taikatyttöjä (Tokyo Mew Mew, Sailor Moon, Pretty Cure) tai romantiikkaa (Fruits Basket, Ouran High School Host Club).
Kodomo
Kodomo = lapsi eli lastensarjat. Japanissa tunnetuimpia ovat Doraemon ja Pokemon. Suomessa tuttuja nimiä ovat Nils Holgersson, Maija Mehiläinen ja Hamtaro.
Tämän lisäksi pienenä kohderyhmänä on Josei eli nuoret aikuiset naiset.
Ryhmät eivät tietenkään ole kiveen hakattuja. Ns. virallisesti kohdeyleisön voi päätellä siitä, millaisessa lehdessä manga julkaistaan ja mihin kellonaikaan anime näytetään televisiosta. Länsimaissa nämä eivät tietenkään vaikuta lukijakuntaan ja tämän seurauksena sarjat menevät sekaisin. Tämä ei ole paha asia, mutta voi aiheuttaa harmaita hiuksia, jos lapselle yrittää etsiä sopivaa anime-sarjaa. Suomessa erityisesti seinen-sarjat löytävät paljon faneja tyttöjen ja naisten parista.

Mitä on fan service (fanipalvelu)?
Fan service on termi turhalle alastomuudelle, jota laitetaan sarjaan vain sen takia, että se houkuttelisi (vanhempia) lukijoita. Joskus fan service katoaa sarjasta parin osan jälkeen, joskus siitä tulee kantava elementti sarjalle, joskus se jää pois tarinasta, mutta jatkaa elämäänsä sisäkansien kuvituksessa.

Mitä on kawaii ja moe?
Kummatkin kääntyvät tarkoittamaan söpöä, mutta niissä on massiivinen ero. Kawaii on kehittynyt naisten kapinakulttuurista ja sen tarkoituksena on olla epä-seksualisoitavan söpö.
Moe taas on miehille suunnattua söpöyttä: se ei ole suoraan seksualisoitua, mutta siinä on vahvat seksualisoinnin pohjavireet. Moe-sarjojen teemana on usein “söpöt tytöt tekevät söpöjä asioita”.

Mikä on haaremisarja?
Haaremisarjan idea on yksinkertainen: on yksi mieshahmo, joka päätyy syystä tai toisesta naisryhmän ympäröimäksi. Ajan kuluessa kaikki naiset alkavat ihastua mieheen ja alkavat pian kilpailla siitä, kenen kanssa mies menee naimisiin.
Mieshahmo on usein valkea paperi eli hyvin luonteeton, jotta katsoja voi samaistua tai jättää tämän huomiotta. Mieshahmo päätyy naisten keskelle jonkin sattuman kautta: hän omistaa hostellin, hänet valitaan tuutoriksi, hän kokoaa armeijaa fantasiamaailmassa, hän häviää vedon…
Naishahmot taas tippuvat useimmiten valmiiksi luotuihin hahmotyyppeihin samaan tapaan kuin kääpiöt Lumikki ja Seitsemän kääpiötä -sadussa.
Haaremisarjat menevät usein ohi “sensuuritutkasta”, koska niissä ei välttämättä tapahdu mitään. Sarjassa voi helposti olla +50 jaksoa ja kukaan hahmoista ei ole edes pitänyt toistaan kädestä.

Miksi sarjoissa on niin paljon naisten seksualisointia?
Japani on todella vanhoillinen maa ja se ei ole lähellekään niin tasa-arvoinen maa kuin Euroopan maat, saati sitten Suomi. Suurin osa Japanin poliittisesta vallasta sekä rahoista on miesten hallinnassa. Koska naisilla ei ole poliittista eikä rahallista valtaa, ei heitä varten kehity niin paljon tuoteryhmiä (shounen ja josei) kuin miehille. Japanissa naiset käyvät myös harvemmin töissä ja naispuoliset sarjakuvapiirtäjät ovat yhä harvinaisia. Suurin osa sarjakuvista on (nuorten) miesten piirtämiä ja he kehittävät naishahmot omasta näkökulmastaan toisille miehille eivätkä ajattele hahmoja naislukijan näkökulmasta.

Tahtoisin tietää nyt heti, onko sarja sopiva lapselleni!
Katso sarjasta sen alku- ja lopputunnari. Japanissa alku- ja lopputunnarit ovat tärkeä osa sarjaa ja sen identiteettiä. Niissä saatetaan muistuttaa hahmojen lopullisesta päämäärästä, korostaa tiettyjen hahmojen välejä, esitellä hahmojen voimat ja muistuttaa menneistä tapahtumista. Jo sarjalle valittu musiikki kertoo paljon siitä, millainen sarja tulee olemaan.
Niistä saa myös hyvän kuvan sarjan tunnelmasta ja teemoista.
Tunnarit löytyvät helposti Youtubesta laittamalla hakusanaksi sarjan nimi + op (opening theme – alkutunnari) tai ed (ending theme – lopputunnari).

Voisitko tehdä esittelyn sarjasta X?
Tottahan toki! Kerro alla kommenteissa mistä sarjasta tahtoisit esittelyn.